Arvostelut

On melko tyypillistä, että albumilta itseltään pudotetut kappaleet päätyvät unholaan. On niin helppoa olettaa, että jos kappale ei päätynyt albumille, se ei ole kuuntelemisen arvoinen. Bowien tapauksessa on nykyään yllättävän paljon remixejä julkaistuista kappaleista, mitkä laitetaan varsinaisten aiemmin kuulemattomien kappaleiden kanssa samaan pakettiin. Niistä en sano mitään, koska varsinkin tämän albumin tapauksessa jo nuo albumille päätyneet ovat loistokamaa. Sen sijaan nämä viisi muuta kappaletta ansaitsevat tulla mainituksi. Olen monesti pohtinut sitä, että mikä saa tuottajat/artistin jättämään kappaleet albumin ulkopuolelle. Tämän paketin tapauksessa syy on niinkin yksinkertainen, että kappaleet vaativat enemmän työtä kuin muut, jonka vuoksi ne eivät tulleet valmiiksi deadlineen mennessä. Kun 'Atomica' soi, tulee ensimmäisenä mieleen tämä: "Enpä olekaan kuunnellut Blondien albumia Eat to the Beat pitkään aikaan!" Niin, viittaan tässä albumilla olevaan kappaleeseen Atomic, jonka loppupuoli kuulostaa huomattavan paljon samalta kuin tämän kappaleen osio 01:47 - 02:43. Albumi on itse asiassa täynnä viittauksia muihin kappaleisiin; tunnetuin lienee 'How Does the Grass Grow?' -kappaleen kertosäe, joka on melko lailla suora lainaus instrumentaalirock-kappaleesta 'Apache'. Oma suosikkini lienee 'You Feel So Lonely You Could Die' -kappaleen viittaus kappaleeseen 'Hallelujah'. 'The Informer' on omalta osaltani jäänyt melko lailla mieleen jäämättömien kappaleiden osastoon. En ole tainnut kertaakaan kuunnella sitä sillä tavalla, että huomioni ei menisi jonnekin muualle. Kappale toimii hyvin, jos sen sanat lukee runomielessä, mutta jotenkin tämä kappale on niin täynnä kaikkea, että se tuntuu hiukan tunkkaiselta. Kappale ei ole sinänsä huono, mutta ehkä se on "acquired taste". 'Like a Rocket Man' on loistoveto. Sitä kuunnellessa on pakko laulaa mukana ja taputtaa lattiaa jalalla. Kappale on leikkisä sekä sävellyksen että sanoituksen puolesta; sehän alkaakin kielikuvalla "Little Wendy Cocaine stumbles up the hill to pain". Lienee selvää mistä kappale kertoo. Tätä tulee joskus kuunneltua uudelleen ja uudelleen. Tämä kappale on vaan puhtaasti hauska! 'Born in a UFO' on jälleen näitä Bowien avaruuskappaleita. Niistähän Bowie tuli aikanaan tunnetuksi, ja hän on kertonut avaruuden aina kiinnostaneen häntä. Tämä kappale on hengeltään paljolti samanlainen kuin niin monet menneiden vuosikymmenten Bowie-hitit, mutta jää eittämättä jalkoihin sekä tällä EP:llä että diskografiaretrospektiossa. Hyvä biisi siitä huolimatta. Harvassa lienee Bowien huonotkaan biisit. 'God Bless the Girl' on omasta mielestäni tämän EP:n suurin helmi. Kappale kertoo Jacquista, joka on saanut Jumalalta työkseen rakastaa. Olen ensikuuntelusta lähtien yrittänyt ymmärtää tämän kappaleen sanoitusten pointtia, mutta en ole ikinä osannut päättää, että mikä se omasta mielestäni on. Sävellys tässä on erittäin kiinnostava jo sointukierrosta lähtien, mutta sanat tässä kappaleessa ovat se kaikkein hienoin osio. Sen lisäksi, että nämä kappaleet ovat The Next Day -albumin sessioista, tämä on se yksi kappale, joka yhdistää tämän EP:n pääalbumin nimikkokappaleeseen. Teema on huomattavan samanlainen ja—mikäli tulkintani pitävät paikkansa—yhtä täynnä kritiikkiä. Tämä EP on yksinkertaisesti sanottuna loistava. Se on yhtä kovassa kuuntelussa kuin The Next Dayn (subjektiivisesti) parhaat kappaleet. Ainoa negatiivinen puoli on se, että tästäkin puuttuu muutama ylimääräiseksi jäänyt The Next Day -sessioiden kappale: 'Plan', 'So She' sekä "I'll Take You There". Jos ostat The Next Dayn vinyyliversion, nämä mainitut tulevat siinä mukana, joten eivät nekään täysin saavuttamattomissa ole!